Viemärien ovelimmat konnat piileksivät tuiki tavallisissa tuotteissa

Perfluorattuja alkyyliyhdisteitä (PFAS-yhdisteitä) käytetään monissa kuluttajatuotteissa, sillä ne hylkivät vettä, likaa ja rasvaa. Osa näistä aineista on myrkyllisiä, kertyviä ja erittäin pysyviä. Pesussa ja käytössä tuotteiden sisältämät perfluoratut yhdisteet voivat päätyä ympäristöön.

Harkitse hankintasi:

• Valitse tuotteita, joissa pefluorattuja yhdisteitä ei ole käytetty. Nämä on merkitty esimerkiksi teksteillä ”PFC-free” tai ”fluorinefree” tai ”ei sisällä PFOA- tai PFOS -yhdisteitä”.
• Keraaminen, titaanipinnoitteinen tai valurautapannu on ympäristölle ystävällisempi vaihtoehto kuin PTFE-pinnoitettu paistinpannu, joka sisältää PFOA-yhdistettä.
• Valitse ympäristömerkitty tuote, myös vaate, sillä ympäristömerkeissä otetaan huomioon haitalliset aineet.

Vältä näitä perfluorattuja yhdisteitä sisältäviä tuotteita:

• Useat vedenpitävällä kalvolla varustetut ulkoiluvaatteet.
• Monet pinnoitetut paistinpannut.
• Monet tekstiilien ja kenkien suojaukseen käytetyt suihkeet.

Perfluorattuja yhdisteitä voi olla myös esimerkiksi leivinpaperissa, mikropopcornpusseissa, pinnoitetuissa pizzalaatikoissa, astianpesukoneen huuhteluaineessa, voiteluaineissa ja lattiavahoissa.

Mikromuovit ovat hyvin pieniä muovihiukkasia. Mikromuovit eivät hajoa vesistössä ja niihin on todettu kertyvän haitallisia aineita. Mikromuovi voi päätyä vesieliöiden ruoaksi ja sitä kautta ravintoketjuun.

Nämä asiat on hyvä tietää:

• Suosi luonnonmateriaaleja vaatehankinnoissa. Keinokuituisista vaatteista irtoaa pesussa hajoamattomia kuituja, jotka voivat päätyä viemärin kautta vesistöön.
• Jotkut kosmetiikkatuotteet, kuten kuorintavoiteet tai hammastahnat, sisältävät mikromuoveja. Joutsenmerkityissä ja EU ympäristömerkityissä tuotteissa mikromuovien käyttö on kuitenkin kielletty.
• Vesistössä isommatkin muoviesineet hapertuvat, hajoavat ja muuntuvat mikromuoviksi. Vesistöön ei tulisikaan päästää minkäänlaista muovia. Älä heitä muovia myöskään viemäriin.

Mikäli antibakteeriset aineet päätyvät luontoon, voivat ne vahingoittaa harmitonta bakteerikantaa tai siellä voi kehittyä niille vastustuskykyisiä mikrobikantoja. Tällöin on olemassa vaara, että antibakteeriset aineet eivät enää tarvittaessa tehoa.

Muista nämä faktat ja vältä antibakteeerisia tuotteita:

• Osa pesuaineista ja saippuoista sisältää antibakteerisia tai desinfioivia aineita. Tavalliset pesuaineet riittävät pitämään kodin puhtaana.
• Joitakin tuotteita markkinoidaan antibakteerisilla ominaisuuksilla, esimerkiksi rätteihin tai urheiluvaatteisiin on voitu lisätä triklosaania tai hopeaa.
• Triklosaania voi olla myös hygienia ja kosmetiikkatuotteissa, esimerkiksi hammastahnoissa ja deodoranteissa. Tällöin ainesosaluettelosta löytyy “triclosan”.

Ftalaatteja käytetään lukuisissa tuotteissa. Esimerkiksi PVC-muovia muunnetaan pehmeäksi ja taipuisaksi pehmittimien, useimmiten ftalaattien avulla. DEHP on tunnistettu ympäristön kannalta erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi hormonitoimintaa häiritsevien vaikutusten johdosta.

Vaikka haitallisimpien ftalattien käyttöä tuotteissa onkin vähennetty, kannattaa silti olla tarkkana:

• Pehmeät PVC-muovista valmistetut tuotteet, kuten pakkaukset tai sadevaatteet, voivat sisältää ftalaatteja.
• Ftalaatteja voi olla myös kumituotteissa, maaleissa, vahakankaissa, muovimatoissa, sandaaleissa, liimoissa, T-paitojen printtikuvioissa ja joissakin kosmetiikkatuotteista.
• EU:ssa joidenkin ftalaattien pitoisuutta on rajoitettu leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa.
• Ympäristömerkittyjä tuotteita käyttämällä voit välttää haitallisiksi todettuja ftalaatteja.
• Voit kysyä myyjältä tietoa tuotteen sisältämistä aineista. Monet ftalaatit kuuluvat niin sanottuihin erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin. Myyjällä on velvollisuus antaa tietoa tekstiilin tai esineen sisältämästä erityistä huolta aiheuttavasta aineesta silloin, kun esine sisältää ainetta yli 0,1 painoprosenttia. Lisätietoa.
• PVC-muovissa voi olla merkintä 03 nuolikolmion sisällä, mutta aina sitä ei ole.

Huonekalut ja elekroniikkalaitteet on usein suojattu palonsuoja-aineilla, joita siirtyy kulumisen kautta myös huoneilmaan ja pölyyn. Mopatessa tai rätillä pestäessä pölyyn tarttuneet haitta-aineet päätyvät jätevesiin. Haitallisimpien aineiden, kuten bromattujen palonsuoja-aineiden (PBDE eli polybromatut difenyylieetterit), käyttöä tuotteissa on jo onneksi merkittävästi rajoitettu.

Muista kuitenkin nämä asiat:

• Säännöllisesti imuroimalla poistat myös pölyyn kiinnittyvät haitalliset aineet huoneilmasta ja estät niitä päätymästä jätevesiin.
• Vie vanhat elektroniikkalaitteet niille tarkoitettuun keräyspisteeseen.

Kadmium on luokiteltu vesieliöille erityisen myrkylliseksi aineeksi, jolla on pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Kadmium on ympäristössä hajoamaton alkuaine, jonka käyttöä on ympäristön suojelemiseksi rajoitettu.

Tee ympäristöä kunnioittavaa taidetta:

• Taiteilijavärien kadmiuminkeltainen voi sisältää oikeasti kadmiumia, joka on ympäristölle haitallinen aine. Valitse maalaukseen väri, jossa ei ole kadmiumia.
• Taiteilijavärejä käytettäessä on tärkeä huolehtia maalijätteiden asiallisesta käsittelystä. Pensselit kuivataan huolellisesti sanomalehteen ja pensselin puhdistuksessa käytetty tärpätti toimitetaan vaarallisen jätteen keräykseen.

Lääkkeitä päätyy jätevesiin ja vesistöihin lääkkeiden normaalin käytön myötä, mutta myös luvattomasti viemäriin laitettuna. Lääkeaineiden ympäristövaikutuksia ja esiintymistä vesistössä ei vielä tunneta riittävän hyvin eikä niiden pitoisuuksille vesistössä ole toistaiseksi asetettu rajoituksia. Niitä kuitenkin löytyy myös kalojen elimistöstä.

Käyttämätön tai vanhentunut lääke on vaarallista jätettä, joka pitää hävittää oikein:

• Palauta vanhentuneet ja käyttämättä jääneet lääkkeet takaisin apteekkiin. Sieltä ne toimitetaan edelleen vaarallisen jätteen käsittelyn.
• Käytä lääkkeitä ohjeiden mukaan – älä ylitä suositeltua käyttömäärää.
• Osta lääkkeitä tarpeen mukaan, jotta niitä ei jää yli.